Pirkanmaan tietojenkäsittely-yhdistys ry

Hyvää Käytettävyyspäivää 2017!

9.11.2017 on taas maailmanlaajuinen Käytettävyyspäivä. Päivässä on perinteisesti aina kyse perinteistä usability-käytettävyyttä laajemmasta tietotekniikan ja yhteiskunnan ja ihmiskunnan välisestä suhteesta. Tällä kertaa onkin teemana ihmisten osallistaminen, mukaan ottaminen yhteiskuntaan, yhteisöihin, kulttuuriin. Ks. teemasta tarkemmin päivän sivuilta.

Aihe on tärkeä maailman muuttuessa sosiaalisilla prosesseilla ja uudella teknologialla. Joskushan tulee jopa olo, että teknologia syrjäyttää uusia ihmisryhmiä esim. edellyttämällä laitteiden hankintoja ja kykyjä niiden käyttämiseen sellaisten asioiden hoitamiseksi, jotka ennen hoituivat muilla tavoilla. Uudella teknologialla on sellaisiakin vaikutuksia, mutta toisaalta esimerkiksi kehittyvä viestintätekniikka mahdollistaa ideaalisesti vaikkapa vanhusten yhteydenpidon toisiin paremmin kuin taksimatkan valmistelu tai sukulaisen puolivuosittaisen käynnin odotus. Internet on ollut avainasemassa tasa-arvokehityksessään tuodessaan maailman tapahtumatiedot ja digitaaliset tietokirjat sinne, missä kotien tietosanakirjat ja kirjastot ovat olleet harvinaisuuksia. On ollut kiva kuulla, miten suurella osalla maailman ihmisistä on älytelefoonien avulla pääsy tietoverkkoihinkin.

Kotimaisessa perspektiivissä on ollut positiivista, miten julkinen sektori on alkanut panostaa tietojärjestelmien laatuun ja palvelumuotoiluun kaikenlaisissa ihmisen ja palveluntarjoajan kohtaamispisteissä. Hyvin suunniteltu digitaalisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus.

Näillä asioilla on monta tasoa. Palvelujen perusergonomia ja tavoitettavuus on osallisuuden kulmakivi. Kaikkien pitää voida käyttää palveluja. Vasta, kun se on kunnossa, voidaan relevantisti puhua käyttäjäkokemuksesta, asiakaskokemuksesta, palvelukokemuksesta tai työntekijäkokemuksesta. Kokemuksellisuus on asia vain, kun pääsee osallistumaan. Ja turvallinen osallistuminen onnistuu vain, jos esimerkiksi tietosuoja ja tietoturvallisuus ovat kunnossa. Kasvava tietoisuus ja vaatimustaso systeemeille ja palveluille auttaa kaiken tämän aikaansaamisessa.

Käytettävyyden kehittämisen fokus onkin onneksi laajentunut vuosien mittaan. Perusergonomian ja vuorovaikutussuunnittelun silmälasien käyttöön oppimisen jälkeen on ymmärretty antropologinen ja kulttuurinen tarkastelu tärkeäksi. Systeemien pitää sopia ihmisten maailmaan ja välineenä liittää ihminen isompaan kokonaisuuteen. Vasta silloin syntyy osallisuus. Se ei ole fyysistä, ei taloudellista, vaan mielentila. Siksi kokonaisvaltainen ihmisymmärrys ja kehittämisen osallistuvat elementit ovat tärkeitä.

Uusia haasteita ja mahdollisuuksia tähän teemaan tuovat uudet tekniikat. Miten virtuaalitodellisuus voi parantaa osallisuutta vai vieraannuttaako ja eriarvoistaako se ihmisiä lisää? Käytetäänkö lisättyä todellisuutta elämän helpottamiseen vai markkinoinnin lisäämiseen? Saadaanko tekoälyn avulla palvelut paremmin kaikkien saataville kustannustehokkaasti ja turvallisesti vai köyhentääkö se edelleen kohtaamisia yhteisöissä ja heikentää kulttuurin humanismia? Miten pärjäävät ihmiset, joilla ei ole varaa vaihtaa laitteitaan turvallisiin parin vuoden välein ja joiden kodit ja pankkitilit lamaantuvat sabotaasien johdosta?

Mielenkiintoisia aikoja...

t. Matti Vuori

 

Artikkelilaji: