(Kuvituskuva)

Nippu syitä miksi tietotekniikka parantaa pärjäämistämme kriiseissä

Epidemoissa ja muissa kriiseissä ei ole helppoa. Hyvä uutinen on se, että nykyisin niissä selviäminen on monista syistä paljon mahdollisempaa kuin aiemmin. Tietotekniikallakin on tässä roolista. Se on tehnyt kriisielämästä kovin erilaista kuin vaikka jo modernina aikana ennen nettiä, puhumattakaan ajasta sata vuotta sitten, kun lyijykynä oli tietojenkäsittelyn high-techiä.

Katsotaanpa hieman tietotekniikan tarjoamia apuja. Läsnä on monenlaista tekniikkaa – datankäsittelytekniikkaa, viestintätekniikkaa, mittaustekniikkaa, mediatekniikkaa, laskentatekniikkaa, ohjaustekniikkaa, turvallisuustekniikkaa, ja tekniikan rooli on vaihteleva. Joskus se mahdollistaa asioita, joskus välittää, joskus virtualisoi jne… Systeemeissämme tilanteet ja elementtien roolitkin vaihtelevat. Jutun raamina ovat lähinnä epidemiat (kun juuri nyt – maaliskuu 2020 – on akuutisti päällä koronavirus-pandemia). Tällainen miettiminen auttaa aina ymmärtämään omaa aikaamme ja tekniikan roolia siinä.

Tieto heräävästä epidemiasta

Ennen digitaalisia medioita saatiin kaukomailta hitaammin tietoja, aina ei suljetuista yhteiskunnista juuri mitään. Nyt tieto kulkee. Tietojärjestelmien avulla saadaan nopeasti koottua metriikoita erilaisista asioista ja niiden kehittymisestä. Joskus Googlen ja somen data antaa hyvin varhaista indikaatiota uudesta ilmiöstä.

Yhteiskunnallisten toimenpiteiden suunnittelu

Etäkokouksilla saadaan fiksut ihmiset nopeasti ja laajalti kokoon miettimään toimenpiteitä. Matemaattisia malleja on kiva pyörittää tietokoneilla ja pohtia strategioiden vaikutuksia ja ennusteita niiden pohjalta.

Tiedon jakaminen

Digitaaliset mediat antavat hyvän väylän tiedon jakamiseen kansalle reaaliaikaisesti (oli 1900-luvullakin sentään radio). Tämä mahdollistaa viranomaisia, terveydenhuollon väkeä ja kaikkia muitakin toimijoita.
Viestintäkanavien haavoittuvuus vähenee, kun käytössä on useita kanavia (ja viranomaisen tukkoon mennyt nettisaittikin voidaan äkkiä kahdentaa). Myös mis- ja disinformaatiollekin on, ikävä kyllä, hyvät kanavat. Joskus oikeakin tieto on haitallista. Nopea tieto vaikkapa hamstrauksesta tuottaa lisää hamstraushysteriaa. Väärään tai ristiriitaiseen tietoon on kuitenkin myös helppo puuttua ja vaikuttaa sosiaalisilla välineillä.
Tietoa voidaan jakaa laajemmin, mutta samalla kerrostetummin, jolloin kaikki saavat sen sopivassa muodossa.
Poliittinen johto saa rikkaammin kuuluvuutta suunnitelmilleen (jopa somessa) ja niille löytyy erilaisia tulkintapintoja ja reflektointifoorumeita, mikä vähentää kansalaisten ahdistusta. Ennenvanhaan oltiin harvempien kanavien varassa, joita väritti mm. kotiin tulevan sanomalehden poliittinen kanta.

Epidemian leviäminen

Ajatellaanpa isoa tehdasta sadan vuoden takaa. Tuhansia työläisiä, liikkuen yhdessä asuinalueilleen. Sellaisessa ympäristössä taudit leviävät helposti. Automaatiotekniikka on vähentänyt työpaikkoja ja samalla vähentänyt epidemioiden tartuntapintaa. Sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon pisteissä sairastuneet kohtaavat toisiaan, terveydenhuollon ammattilaisia ja vierailijoita. Terveydenhuollon monitorointitekniikka on vähäntänyt hoitohenkilökunnan altistumista, mutta työsarkaa riittää mm. robottien hyödyntämisessä. Yksi tärkeä alue on tietysti riskin siirtäminen muualle, eli potilaiden käsittely yhtä useammin etänä erilaisilla tekniikoilla.

Leviäminen on myös menetettyjen tilaisuuksien aluetta. Pandemiat leviävät matkustamisen myötä ja uuden tekniikan piti olla vähentämässä sitä, kun ihmiset voisivat matkustaa ja kokoustaa virtuaalisesti.

Diagnoosi omasta tilanteesta

Mediasta saa tuoreimmat tiedot epidemiasairauden oireista ja milloin on syytä hakeutua hoitoon. Älylaitteet (vaikkapa älysormus) osaavat kertoa pienestäkin poikkeuksellisesta ruumiinlämmön noususta yms., jolloin asiaan voi puuttua ennen sairastumisen tunnetta. Nettipalveluilla saa tukea omille arveluille. Etävastaanotolle ei tarvitse jonottaa odotussalissa ja kännykän kameralla saa viestittyä kehon olemusta.

Evakossa, eristyksissä ja kotihoidossa olo

Monilla on etätyön mahdollisuus kotoa käsin. Ikävä kyllä, kaikille se ei onnistu koskaan. Nyt on oivallettu, että etänä ei tarvitse tehdä vain työn tuottavaa osuutta, vaan virtuaaliset tauotkin ovat hyvä idea. Kameroiden avulla voidaan niillä olla enemmän läsnä kuin chatti-ikkunassa. Työpaikalla voidaan myös some-välineillä tiedotustilaisuudet ja ilmoitustaulujen tiedotteet muuttaa dialogiksi. Koulunkäynti ja opiskelukin onnistuu usein etänä.

Sosiaalinen media auttaa pitämään mentaalista yhteyttä yhteisöihin. Koko ulkomaailma on virtuaalisesti läsnä. Humanoidirobotit voisivat olla esim. vanhuksille seuralaisia, mutta vielä vähässä käytössä jo kustannussyistä. Samoin virtuaalitekniikoita käytetään vähän, vaikka niistä piti tulla aivan maailmamme mullistajia.

Halventuva ja rikkaampi kahdenvälinen viestintätekniikka pitää läheiset aina saatavilla. ”Näköpuhelimilla” (eli WhatsAppilla ja vastaavilla sovelluksilla) ei olla vain äänen varassa. Karanteenissa on enemmän tarjolla ajanvietettä – elokuvat, pelit, kaikki Internetin sisältö. Netti-ruokakaupasta voi valita ruokatarvikkeita ja niille kotiinkuljetuksen. Sama olisi ennen vanhaan ollut mahdollista puhelimellakin, mutta se olisi liian työlästä ja kallista.

Yhteenveto

Tietotekniikan iso lupaus on ollut toimimisen tekeminen paikka- ja aikariippumattomaksi. Kriiseissä se on hieno asia. Muuten tietotekniikka auttaa asioiden diagnosoinnissa eri tasoilla, suunnittelussa ja toimeenpanossa. Viestinä monikanavoistuu ja rikastuu. Yksilönkin selviämismahdollisuudet paranevat ja fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi paranevat. ICT onkin aina ollut myös sosiaalista tekniikkaa ja erityisinä aikoina sen piirteet kohdataa normaalia rikkaammin. Ei yhtään hullumpi juttu.

Hyvinvoinnista puhuessa on tietysti aina muistettava, että eri ajat ovat eri aikoja. Jos nykyisin joku löytääkin sisällön tietokonepelistä, ennen vanhaan ei sitä kaivattu, vaan elämän sisältö on aina löynyt jostain.

Teksti & kuva Matti Vuori

Vastaa