PM Clubin vuoden viimeisessä webinaarissa oli aiheena ihmetellä millaista on ketteryys (varsinkin siis ketterä kehittäminen) nykyään ja miten se on uudistunut ajan myötä. Aihe kiinnosti ihmisiä aika paljon – paikalla oli 120 henkeä. Aiheesta kävivät puhumassa Lare Lekman – jo yli 20 vuoden kokemuksella aiheesta ja Maiju Niinivirta – samoin yli 20 vuotta ICT-maailmassa ja viime vuosina roolina laatujohtaminen isoissa firmoissa.

Ketterä toimintahan on jo vanha juttu ja ihan mainstreamia ja sen kulttuuri on kehittynyt paljonkin – mistä on esimerkki sekin, että tänään ei katseltu Scrum Guiden muutoksia, vaan ketterää toimintaa eri näkökulmista – ehkä alkaa jo unohtua sen pohtiminen, että saako palavereissa istua… Toistaalta sellaisia onkin eniten pohdittu vain puristikulttuurissa, muualla huomattiin, että agilen määrittely lähinnä formalisoi ihan normaaleja ja tavallisia ajatuksia. Kyse onkin nykyään agilesta pienellä a:lla.

Tässä allekirjoittaneen muotoilemana joitakin esille nousseita kehitysilmiöitä.

• Agile on valtakulttuuriseksi muuntuessaan löytänyt yhteyksiä muihin paradigmoihin ja ollut luomassakin niitä – Lean on jo vanha juttu, mutta esimerkiksi DevOps täydentää ketterää toimintaa.
• Alkaa syntyä yhtenäistä osaamispohjaa, mistä on merkkinä mm. ketteryyden mahtuminen PMBOK Guideen (A Guide To The Project Management Body of Knowledge).
• Agile-kiima on laantunut ja ymmärretään laadun tekemisen vaativat ihan perinteisiä asioita, kuten laatujohtamista ja laatuihmisten apua laadun leipomisessa työntekoon.
• Menetelmät eivät tee autuaaksi, vaan tarvitaan ymmärrystä ketteryydestä; sitä pitää opetella itse ja yhdessä, tiimissä – sillä se on tiimityötä.
• Ketterässä on sellaisia erityisiä piirteitä, että se hyötyy ”perinteisiä” malleja enemmän siitä, että projektia tekee dedikoitu tiimi, joka voi todella fokusoitua siihen.
• Aletaan ymmärtää, että menetelmät, kuten Scrum eivät ole pyhiä, vaan niitä on ok ja syytäkin soveltaa.
• Ketteryydessä ei ole kyse kaaoksesta ja ylenpalttisesta vapaudesta, vaan se tarvitsee kurinalaisuutta ja järjestystä moniin asioihin.
• Projekteja on monenlaisia (esimerkiksi dimensioissa kompleksisuus ja ainutkertaisuus) ja erilaisiin projekteihin sopivat erilaiset käytännöt. Sattumoisin ICT-kehitysprojektit ovat yleensä ketterille malleille varsin sopivia (yllätys!)
• Yksi ikuisuuskysymys on se, miten palvelumuotoilu, käyttäjäkeskeinen kehitys ja käyttöliittymäsuunnittelu sovitetaan sprinttimalleihin. Se tapahtuu Menti-otoksella usein toteutusta edeltävässä sprintissä. Olennaista on vain kuhunkin tilanteeseen riittävä vuorovaikutus eri ammattiryhmien välillä (kuten designerit ja developerit).

Lare suositteli lukemistoksi Gunther Verheyenin artikkelia ”The illusion of agility (what most Agile transformations end up delivering)”

Mielenkiintoista juttua siis. Kiitos Pitkyn puolesta esiintyjille, osallistujille ja järjestäjille.

Teksti: Matti Vuori