Ns. aina on pidetty hyvänä, että työhön sisältyy merkityksiä sen tekijälle. Klassinen esimerkki on muurari, joka kokee rakentavansa katedraalia eikä vain latovansa tiiliä. Usein ne merkitykset oletetaan eettisiksi pyrkimyksiksi, jotka liittyvät työn primääreihin tavoitteisiin. Työssä on merkityksiä ja sillä on merkitystä, kun sillä autetaan ja suojellaan toisia. Usein ollaan osa jotain isompaa asiaa. Terveydenhuollon ja puolustusvoimien töitä onkin markkinoitu sellaisina. Nykymaailmassa ympäristövastuun tai sosiaalisen vastuun kantaminen ovat samaa luokkaa. Mutta modernissa maailmassa on kaikki muukin tarpeellista, merkittävää ja merkityksellistä – taiteesta alkaen.

Ja merkitysten määrittäjänä on aina yhteisön ohella yksilö, joka itse löytää merkitykset kenties omaan ammatilliseen identiteettiinsä, mutta viimekädessä omiin ajatuksiinsa perustuen – ja aina ne tiedostetut merkitykset eivät ole toimeentuloa ylevämpiä. Ihmiset ja heidän prioriteettinsa ymmärretään nykyään monimuotoisiksi – toisin kuin suurten tarinoiden yhteinäiskulttuurissa. Työn merkityksellisyys voi olla monenlaista ja yhteiskunnassa ihmiset – sosiaaliset eläimet – oppivat toisiltaan merkityksellisyyden muotoja ja tietoisuutta niistä. Mutta kaikilla voi olla omat merkityksellisyytensä, jotka myös vaihtelevat ihmisen elämän varrella. Ne ovat myös erilaisia eri kulttuureilla, mukaanlukien myös IT-maailman eri kulttuurit.

Projektityön merkityksellisyyden miettiminen on jatkumoa ihmisten työhyvinvoinnin kehityskaarelle, jossa on mietitty mm. työhygieniaa, työergonomiaa, psyykkistä työsuojelua ja kuormittavuutta, työviihtyvyyttä, motivaatiotekijöitä ja yleistä työntekijäkokemusta. Kokemuksellisuuden postmodernina aikakautena maailma on täynnä mahdollisia subjektiivisia merkityksiä – mitä milloinkin kullekin. Merkityksellisyys näyttäytyykin eettisen pyrkimyksen sijaan työntekijäkokemuksen osana. Pykälää ylemmällä abstraktiotasolla kyse on työn ja työelämän laadun elementistä.

No niin, PM Club kokoontuikin 21.4.2022 aamuwebinaariin tarkastelemaan projektityön merkityksellisyyttä sillä lähtöoletuksella, että merkitykselliset projektit onnistuvat parhaiten. Aihe sai paikalle 75 henkilöä. Alla epätarkasti listattuja isompia pointteja ja reflektioita.

Sessiota veti Mikko Saastamoinen, Kumuran ja Adapron toimitusjohtaja.  Tilaisuuden ekan puheenvuoron piti Annukka Tapani, hyvinvoivan työelämän puolestapuhuja, Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja ja tutkija. Hänellä on 22 vuotta projektityökokemusta ja aihe onkin hänelle itselleen monessa mielessä merkityksellinen. Annukka on ”Kasvu ja oppiminen (hybridi)yhteisöissä” -tutkimusryhmän jäsenenä paneutunut mm. ihmisen arvokuuden ja loukkaustenkin kokemuksiin, muutoskyvykkyyteen sekä yhteisöllisyyteen osana työhyvinvointia. Annukan aiheena oli: mistä kumpuaa uuteen aamuun heräämisen voima?

Annukka kertoi tutkimuksen – mm. opetus- ja ohjaushenkilöstö kohderyhmänä – kertomaa tietoa merkityksellisyydestä. Suomalaisille työ sinänsä, ja varsinkin palkkatyö, on tärkeää ja ihmistä määrittää itsekunnioitusta. Työ palvelee psykologisia perustarpeita: osaamisen hyödyntäminen, tietty autonomia tekemisessä, kuuluminen yhteisöön – johonkin isompaan. Siinä saa tehdä arvokkaita asioita. Ammatti-identiteetti on tärkeä. Etäaikana kuviossa on ollut haasteita, kun syntyy rajapinta itsen ja muiden välille. Palaute on tärkeää, varsinkin spontaani sellainen.

Toisena oli esiintymässä Merja Galler, Kumuran projektikulttuurin lähettiläs ja merkityksellisen projektityön sanansaattaja. Merja toimii työssään projektijohtamisen ja vuorovaikutustaitojen asiantuntijana ja hänellä laaja kokemus projektitoiminnan kehittämisestä. Hän käsitteli kysymystä: mistä merkityksellinen projektityö muodostuu? Merja jakoi merkityksellisyyden syntyminen kolmeen teemaan:

1) Mitä tehdään? Kiinnostava ja uusi aihe on aina hyvä juttu. Aina joskus vaikkapa laista juontuva projekti ei ole kaikkein innostavin, mutta silloin voi miettiä merkityksellisyyttä siitä, miksi säädös on luotu? Itse muistutan usein tietosuoja-asioista johtuvaa systeemien kehittämistä. Niitä tehdään usein, koska laki vaatii, mutta läsnä olisi mahdollisuus nostaa asiakaslähtöisyys ja -vastuullisuus uudelle tasolle. Vahva merkityksellisyyspotentiaali! Yleisesti ottaen monimuotoisella viestinnällä pitäisi purkaa kuilua tekemisen ja lopputuotteen välillä – joskus se jää hämäräksi. Pitää tehdä loppukäyttäjän maailma ja kokemus näkyväksi.

2) Miten tehdään? Hyvässä työssä toimitaan vastuullisesti ja organisaation arvojen mukaisesti. Hyödynnetään osaamista psykologisesti turvallisessa ympäristössä. Saadaan ja annetaan palautetta. Kuulutaan porukkaan.

3) Miksi teemme? Mikä on sen visio? Miksi projekti on olemassa? Miten se muuttaa maailmaa edes vähän paremmaksi? Mitä se antaa itselle?

Merkityksellisyys rakentuu Merjan mukaan yksilöllisille tunnekokemuksille. Ihmisten ja projektitiimin fiiliksiä kannattaa seurata ja mitata. On myös hyvä muistaa, että jokainen projekti voi olla uuden alku – se onkin projektityön hyviä puolia.

…No niin, kun merkityksellisyys kattaa monia asioita, jotka on aiemmin niputettu mm. hyvän työn käsitteen tai motivaatiotekijöiden alle, onko käsite tarpeellinen? Ihminen on kuitenkin olento, joka elää merkityksistä ja käsite tekee sen vahvasti esille. Merkityksellisyys liittyy nykyiseen ymmärrykseen organisaatiokulttuureista, arvoista ja vastuullisuudesta – kattaen projekteissa tehtävien asioiden merkityksen ja vaikutukset. Se myös antaa tukea ja inputtia systeemiajatteluun. Hyvä käsite siis moneen paikkaan, mutta voi vielä kaivata positiointia laajemmassa työn ja työyhteisön toiminnan piirteiden käsitejärjestelmässä ja sisällön kehittelyä siltä pohjalta.

Käsitejärjestelmien elementit myös muuttuvat ja niiden painoarvot muuttuvat. Sitä tapahtuu mm. kriiseissä. Nythän on läsnä kolme erilaista globaalia kriisiä: ympäristö, Venäjän uhka ja vielä läsnäoleva koronapandemia. Niiden soisi muuttavan myös merkitysjärjestelmämme elementtejä ja niiden painoarvoja. Suomeksi sanottuna esimerkiksi turvallisuudesta luulisi löytyvän enemmän positiivisia merkityksiä kuin vaikkapa uusimmasta teknohypestä – jos elämme aikuisessa kulttuurissa. Kriisit voivat muutenkin auttaa saamaan tolkkua asioista ja luomaan niistä uutta tolkkua (eng. sensemaking). Kun nyt on korona-aikana eletty etätyössä se pakottaa miettimään asioita uusiksi ja toivottavasti luomaan uusia merkityksiä, muokkaamaan merkitysjärjestelmiä ja päivittämään niiden elementtien painoarvoja.

Session tallenne tulee Projektiammattilaisten YouTube-kanavalle

Kiitos Pitkyn puolesta esiintyjille, järjestäjille ja osallistujille.

Teksti: Matti Vuori