Saavutettavuus on saanut osakseen positiivista huomiota eurooppalaisen ja sen jälkeen kotimaisen sääntelyn kautta. Sen ansiosta asiaan kiinnitetään huomiota, ihmiset ovat tietoisia asiasta, viranomaiset valvovat lähinnä sääntelyn piirissä olevia nettipalveluja ja ennen kaikkea asioista kehitetään saavutettavampia paremman suunnittelun ja laadunvarmistuksen avulla.

Kaikki on siis hyvin, vai onko? Pitky ja Näkövammaisten liitto pitivät 11.1.2023 webinaarin, jossa kuultiin näkövammaisten kokemuksia siitä, mikä on parantunut ja missä on vielä tekemistä. Näkövammaiset ovat tärkeä ryhmä, koska heitä on paljon ja monet käytettävyys- ja saavutettavuuspuutteet vaikuttavat eniten juuri heihin. Webinaarissa haluttiin kuulla vain heitä.

Sessiossa kuultiin Näkövammaisten liiton asiantuntijoiden alustuksia ja juteltiin sitten kunkin esille nostamista asioista. Näkövammaisten liitosta olivat mukana saavutettavuusasiantuntija Terhi Manninen, Iiro Nummela, joka toimii palvelupäällikkönä tiedonsaantipalveluissa ja Ville Lamminen, joka toimii digitalisaatioasiantuntijana työelämäpalveluissa.

Esillä oli näkövammaisia koskevan saavutettavuuden maailman länes koko kirjo. Terhi kokosi esiintyjien pääpointit tiiviiseen koosteesen Pitkyn_ja_liiton webinaari_11.1.2023_materiaali. Siinä on mukana lista linkkejä saavutettavuustietoon ja saavutettavuuden testaukseen ja liiton asiantuntijoiden yhteystiedot. Tutustukaa siihen ja ottakaa liittoon rohkeasti yhteyttä.

Alla on lisäksi kirjoittajan subjektiivinen uudelleen järjestelty ja jäsennetty kooste keskeisistä käsitellyistä asioita (aihe on itsellenikin ollut ajattelun aiheena, tein joitakin vuosia sitten siitä paksun kalvosetin edes oman ymmärtämiseni tueksi).

Sääntely on hyvä, mutta tarvitaan kulttuuria

Suomi ja Eurooppa luullaan usein edelläkävijöiksi, mutta tämän puolen sääntelyä oli jo aiemmin mm. USA:ssa. Digipalvelulaki oli yleisesti ottaen onnistunut. Sääntelyn haaste oli sen rajautuminen julkishallintoon siten, että moni keskeinen toimija jäi sen ulkopuolelle ja jatkossa jäävät mm. mikroyritysten digipalvelut. Positiivista on erilaisten laitteiden (alkaen maksupäätteistä) saaminen parin vuoden päästä sääntelyn piiriin. Lakien soveltamisessa on aina säätämistä, mutta yhteistyöllähän se sujuu.

Mutta sääntely ei riitä. Tarvitaan kulttuuria ja jatkuvaa kehittämistä. Monessa organisaatiossa on saatettu tehdä saavutettavuuskampanja, jolla kertaluonteisesti täytetään isoimmat vaatimukset. Vähän kuin tietosuojassa: asia nähdään juridisena pakkopullalla. Mutta työ voi jäädä kesken. Kaivattaisiin uutta kulttuuria, jossa saavutettavuus koetaan normaalina asiana, hyvän asiakaskokemuksen tuojana, jota palveluja kehitettäessä luodaan ja varmistetaan jatkuvassa prosessissa. Kulttuuri muuttuu ihmisten kautta ja organisaatioihin tarvitaan uuden kulttuuri, uuden ajattelun tuojia koko porukalle – ja johdolle varsinkin. Design for all on nykypäivää ja tulevaisuutta. Kaikilla on siinä roolinsa, johon on herättävä.

Saavutettavuus näyttäisi korreloivan yleisen asiakastyytyväisyyden kanssa. Eli ne, joilla on saavutettavuus kunnossa, saavat parempaa asiakaspalautetta muistakin asioista. Korrelaatio ei ole kausalisaatio, mutta näillä asioilla ovat yhteiset syyt toiminnan perusajatuksissa.

Uusia digipalveluja ja -tuotteita hankittaessa törmätään esim. käytettävyyden maailmasta tuttuun haasteeseen. Tilaajan pitäisi osata vaatia oikeita asioita oikealla tavalla. Toimittajaan ja sen osaamiseen pitäisi voida luottaa. Toimittajan taas olisi kiva olla osaava ja proaktiivinen – siis ammattimainen. Mutta käytännössähän esim. tietojärjestelmien hankinnat ovat haasteellisia jo ilman saavutettavuusasioitakin. Mutta tätä puolta pitäisi kyllä vähän miettiä. Tämä on ditalisoinnin edistämisen iso kulttuurinen ja osaamisasia.

Isoimpia mokia digisysteemeissä

Saavutettavuussääntelyn idea on maksimoida informaation saatavuus. Ikävä kyllä, patologinen vaatimuskontrolli tuottaa sen, että olemassa olevaa tietoa saatetaan poistaa, jos se ei vastaa vaatimuksia. Sellainen ei ole enää lainkaan tarkoituksenmukaista. Edelleen korostuu se, että pitää oivaltaa sääntelyn taustalla oleva tarkoitus ja filosofia.

Isoimpia puutealueita verkkopalveluissa ovat matalakontrastiset tekstit ja painikkeet, kuvien merkkaus (alt tai merkintä koristeelliseksi), lomakkeiden kenttien tarkoitus, kompeksinen navigaatio tai navigointia mahdollistavan rakenteen puuttuminen. Tiedostot ovat ikuisuusongelma: PDF:t vaikeita jo sinänsä ja joskus niiden täytteenä on kuvia. Nettisivuiksi tekeminen olisi hyvä juttu, mutta sillekin on kulttuurisia esteitä.

Navigoitavuus unohtuu joskus. Esim. monille uudessa some-alustassa Mastodonissa ei ole pikanäppäimiä viestistä toiseen siirtymiseen. Mutta toisaalta siinä alustassa on positiivista kehittämismielisyyttä, joten asiat varmasti fiksaantuvat.

Taksi- ja joukkoliikenteen tilaus- ja ostopalveluissa on joskus haasteita, mitkä saattavat liittyä yksittäisen yrittäjän palveluihin, joita ei kehitetä kypsällä tavalla.

Kun ollaan pitämässä saavutettavuuswebinaaria, herää tietysti mielenkiinto, että mikäs niistä, eli Teams, Zoom vai Meet paras tai huonoin? Nyt näyttää siltä, että saavutettavuusmielessä niillä ei nykyään ole juurikaan eroa. Toki pitää muistaa mm. häiriöiden korjaamisen saavutettavuus. Webinaarissamme käytetyllä Teamsilla riittää tunnetusti ongelmia. Esimerkiksi kirjoittaja ei webinaarissa nähnyt muiden kameroita tai jaettuja näyttöjä. Korjaustyön haasteet luokitellaan enemmän käytettävyyden ja kognitiivisen saavutettavuuden puolelle.

Suoratoistopalveluissa on havaittu, että globaalit jätit ovat parempia kuin kotimaiset. Yksi syy on pidempi sääntelyhistoria. Olennaista on, että niissä on kyse ekosysteemistä: ohjelmien tuottaja lisää materiaaliin mm. kuvailutulkkausraidan yms., palvelu tuottaa sitten kyvyn käyttää mahdollisuuksia kunkin alustan tarjoamilla mahdollisuuksilla. Nämä palvelut kehittyvät koko ajan.

Joissakin tapauksissa vaikkapa mediapalvelu vaikkapa mobiilisovelluksena voi toimia hyvin, mutta palvelun ostaminen netissä on tehty vaikeaksi. Silloin on unohtunut, että on kyse kokonaistuotteesta ja kokonaisista palvelupoluista. Tärkeä pointti on muistaa, että saavutettavuus on usein detaljeista kiinni. Jos jotain kriittiistä linkkiä ei löydy, ei palvelun käyttö suju.

Lopuksi

Webinaarimme oli oikein kiva ja kattava. Pitää miettiä mitä Pitkyn puitteissa tehdään seuraavaksi tällä saralla – aiheessa on niin pajon pureksittavaa. Iso kiitos tästä sessiosta Näkövammaisten liiton Terhille (hän on myös Pitkyn jäsen), Iirolle ja Villelle!

Oli kiva, että Näkövammaisten liitto tuli Pitkyn mukaan järjestämään tätä tilaisuutta. Pitky on aina mielellään yhteistyössä järjestämässä asioita muiden kanssa, niin saadaan paremmin jaettua uusia ajatuksia ja oppeja niitä tarvitseville.

Teksti & kuva: Matti Vuori