YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, jotka tänä vuonna täyttävät kymmenen vuotta tulee monelle mieleen, että tietotekniikan rooli on aivan kriittinen kaikkien asioiden kestävyydessä, että ne melkeinpä tarvitsisivat SDG:n kaltaisen listan tavoitteista. Itse asiassa viimeisen kymmenen vuoden aikana ymmärrys ja kokemus ICT:n kestävyyshaasteista on kehittynyt (samalla kun ne haasteet ovat kasvaneet…) siinä määrin, että nyt sellaisen listan voisi hyvinkin rakentaa… mutta se ei olisi helppoa.

Siinä missä SDG:t ovat yleishumanistia periaatteita, joihin ei liity poliittisia tai taloudellisia ristiriitoja, ICT:n kärkikokemukset ovat kovin toisenlaisia, jolloin niihin ei löytyisi globaalia yhteisymmärrystä – tai edes lokaalia.  Nehän ovat lähellä käytännön toimintaa, yhteiskunnan valintoja, hallintoa ja liiketoimintaa. Esimerkiksi käsitys ICT:n järkyttävästä sähkönkulutuksesta on ristiriidassa datakeskusten aktiivin rakentamisen kanssa ja tietoliikenteen salaaminen ei ole kaikkien mieleen, puhumattakaan vaikkapa systeemien avoimuuden edistämisestä ja digijättien vallan purkamisesta. Riippuvaisuus kiinalaisista teknologiatuotteista ei sekään hetkauta Kiinaa.

Mutta paikallisesti – kuten vaikkapa Pirkanmaalla – sellaisia tavoitteita voisi (yrittää) luoda, antamaan strategista suuntaa, arvopohjaa ja virtaa firmoille, kehittäjille, kouluttajille, tutkijoille ja kaikille muille. Tavoitteillahan on aina se sivuhtyöty, että tärkeintä ei ole tuotettu lista, vaan se työ, jossa mietitään koko ympäröivän maailman tarpeita ja tulevaisuutta, mallintaen erilaisia asioiden suhteita ja vuorovaikutuksia. Prosessi  on yhtä tärkeä kuin lopputulos.

Niitä miettimisen tasoja on monta. Alhaalta aloittaen:

Teknologia ”sinänsä” (joo, se ei ole koskaan sinänsä, vaan aina kontekstissa ja suhteessa asioihin).

• ICT ihmisen välineenä tekemisessä, työssä.
• ICT ihmisten systeemien, yhteiskunnan infrana.
• ICT taloudellisen ja sosiaalisen järjestelmän ja vallan elementtinä.
• ICT:n ekosysteemit osana maapallon systeemiä

Näitä kaikkia on mietitty paljon, ja löytyy erilaisia malleja, jonne niitä on riputeltu. Mutta kulttuurin kasvu kaipaa kokonaisvaltaista asioiden haltuun ottoa ja yhteisten tahtotilojen selkeää, suorapuheista prioriteettimallia. Laatumalleissa saattaa olla tekijöitä, kuten ”saavutettavuus”, ”energiatehokkuus”, ”kyberturvallisuus” jne…., mutta tahtomalli kuvaa tärkeimmän: miksi, kenelle, missä, milloin, koska?

Matti Vuori, Pitkyn hallituksen jäsen