Pitky pääsi Asiallisen iltapalan merkeissä käymään Futuricella tutustumassa tekoäly-RC-autoon Markku.ai. Oli kiva tutustua projektiin. Se alkoi firman toimipisteiden välisestä kisailuajatuksesta, mutta muuntui hyvin hedelmälliseksi teknologiaprojektiksi. Lauri Anttila  (kuvassa alla) kertoi meille auton tarinan. Tässä muutamia reflektointeja kuullusta.

Ideahan tässä on ottaa ihan tavallinen RC-auto ja liittää siihen tekoälyä ideana muuttaa se autoksi, joka osaa ajaa rataa itse ilman kuljettajan ohjausta. Pointtina oli katsoa mitä saadaan aikaan mahdollisimman halvalla. Ja kokeilualusta maksaakin vain parisataa – tavallinen RC-auto, Raspberry Pi 3+, Pi:n kamera jne… Auton perussoftat ovat avointa lähdekoodia, kuten AI-komponentit (TensorFlow ja Keras). Projekti myös antaa takaisin yhteisölle koodin ja modulaarisen elektroniikan kiinnityskomponentin muodossa.

Monenlaista motivaatiota

Tällainen projekti oli sinänsä perusteltu IT-yhtiölle, koska tekoäly on kaikille toimijoille akuutti asia ja autonomiset ajoneuvot ovat kiinnostava teknologia-alue, jonka sovellustekniikoille on käyttöä monella muullakin alueella, joilla sovelletaan konenäköä ja koneoppimista. Toisaalta, kun asiaa abstrahoi, kaikilla tekoälyprojekteilla on samantyyppinen logiikka, olipa niissä mukana rautaa tai ei. Tässä on siis mahdollisuus konkreettisesti oppia sekä AI-teknologiasta että kehitysprosessista – samalla sitäkin kehittäen siten, että oppimimiskonteksti on jaettavissa kaikille kiinnostuneille ilman teknologisia tai liiketoimintariskejä. RC-auto on alustana siitä kiva, että se on pelillinen konteksti, jossa sekuntikello ja kolarien määrä kertoo edistyksen (ja näissä kolareissa ei keneenkään satu). Pieneen pakettiin kondensoituu bisnestä ja urheilua. Samalla tuloksena on kivaa julkisuutta, kuten moni on tämän vuoden aikana huomannut. Lienee odotettavaa, että tuollainen toiminta myös houkuttelee uusia työntekijöitä – se on konkreettinen lupaus kokeilevasta, oppivasta ja luovasta työpaikasta.

AI:n kehittämisprosessi on tässä tapauksessa suunnilleen sellainen, että ensin ymmärretään ongelmaa, sitten luodaan opetusdataa (eli videokuvaa) itse autoa ajaen, sitten opetetaan auton malli datan avulla, kokeillaan ja iteroidaan… Ja prosessi onkin tuottanut hyvää oppia mallintamisesta ja datasta ja sen ”augmentoinnista”, jolla pieni määrä dataa voidaan sopivasti monista tuottaen siihen todellisuudessa olevia piirteitä, joita datan luontihetkellä ei ollut olemassa. Datan määrä on kaikessa koneoppimisessa kriittinen asia (tähän ollaan vähitellen heräämässä) ja kaikki tekniikat, jolla dataa hyödynnetään maksimaalisesti ovat tärkeitä. Olennaiselta tässä vaikutaa systeemin yksinkertaisuus. Monimutkainen systeemi loisi reitin autodynamiikan expertiksi, mutta silloin menisi lapsi pesuveden mukana ja periaatteiden oppiminen hämärtyisi.

Markku.ai:lla on blogisivusto osoitteessa – yllätys! – markku.ai. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että jatkosuunta on mietinnässä, sillä tästä kehitysvaiheesta on nyt opit saatu.Onneksi tässä maailmassa ei opittavista asioista ole koskaan puutetta.

Kiehtova tarina kaikenkaikkiaan. Kiitos Lauri Anttila ja Futurice käyntimahdollisuudesta.

Lopuksi sisäisiä asioita

Ennen session alkua Ilpo Tolvanen kiitti Liisa Korpelaa, joka kolmen vuoden jälkeen poistuu Pitkyn hallituksesta – kaksi vuotta hän toimi varapuheenjohtajana. Hän on myös ollut saman ajan ICT Ladies Pirkanmaan johtotiimissä. (Normaalistihan hallituksesta poistuvia kiitetään syyskokouksessa, mutta Liisa ei ehdi sinne tänä vuonna.) Tämä sopi sikäli kivasti tilaisuuteen, että tullessaan hallitukseen Liisa oli töissä Futuricella.

Lyhyt video kiittämisestä on YouTubessa Pitkyn Videot -kanavalla (joo, kanavalla ei ole kauheasti tavaraa vielä…).

Teksti ja kuvat Matti Vuori